Lähdin heti juhannuksen jälkeisenä maanantaina uudestaan mökille. Tällä kertaa kaverini Emmin kanssa. Mukaan pakattiin vaatetta ja paljon juotavaa, koska matka tehtiin busseilla, ja tietenkin Alpo. Oletuksenahan oli, että Alpo huutaa tai vähintään vinkuu koko matkan. Matka alkoi aamulla kahdeksalta ja odottelimme bussin tuloa bussiasemalla Tampereella. Siellä Alpo puhditi lattiaa parhaansa mukaan roskista ja yrittipä vielä syödä valkoisia kohtia lattialaatoistakin. Bussiin päästiin ja matka alkoi sujuvasti, sillä Alposta ei otettu maksua matkatavarana, kuten Elli-emosta lähes aina..

Oli hiukan yllättävää, että heti, kun olin laskenut Alpon penkille, se nukahti ja nukkui siinä koko matkan Lahteen asti, jossa vaihdoimme bussia ja suuntasimme suoraan läheiseen puistoon, jossa piti yrittää saada Alpo pissimään. Se olikin yllättävän vaikea temppu, mutta onnistui silti ja meille jäi aikaa syödä lähes kiskurihintaiset jäätelöt ennen seuraavaan bussiin hyppäämistä. Edelleen Alpo jatkoi uniaan ja bussikuski jätti maksun ottamatta. Johtuikohan mokoma herran pienestä koosta? Jos näin oli, täytyy alkaa harkita kaniinimäyräkoiraa. Pultsaritkin jäi tervehtimättä, Elli onnistuu niitäkin keräämään jokaikisellä kaupunkireissulla silittelemään ja juttelemaan..

Perillä mökillä Alpo sitten juoksi ensimmäisenä rantaan, taas. Se olimuutenkin onnensa kukkuloilla ollessaan yksi ja ainoa koira talossa, ja jaksoikin riehua niin paljon kuin pieni pentu nukkumiseltaan ehtii. Uimaankin Alpo pääsi monta kertaa ja uimisen päälle tienkin saunaan lämmittelemään, koska vesi ei vieläkään ollut mitään superlämmintä.. Veneilyä tuli kokeiltua suotuveneellä, vaikka ajattelinkin jättää Alpon ensin mökille, koska se kumminkin hyppäisi pois veneestä. Mutta ei, se nukkui siellä ihan rauhallisena jokaisella veneily kerralla (3 kpl).

Kotimatkalla olimme yhden yön mummillani, ja kävimme kävelemässä rannassa kulkevalla kävelypolulla. Takaisin tultaessa yritin saada Alpoa menemään veteen ja se kyllä pääsikin mahaan asti veteen. Näin sivusilmällä, että joku kaheli tulee meitä kohti kolme (onneksi pientä) koiraa vapaana. No, pian yksi niistä olikin jo seisomassa vieressä. Kohta tämä naisihminen ehti meidän luokse ja toi loputkin koiransa sinne. "Onkos se vielä pentu, kun se on noin pieni ja pelkää?" "No, kyllä on!" ja vihainen mulkaisu. Onneksi se tajus pian lähteä, mutta yksi niistä koirista jäi mun jalkoihini tuijottamaan sylissä olevaa Alpoa. No, onneksi tämä nainen oli koiristaan huolehtivaa sorttia ja 100 m käveltyään huomasi yhden koirista puuttuvan ja huusi sen luokseen. Jäimme kaverini kanssa katsomaan naisen menoa ja koirat ihan levälläänhan se kulki.. Ja vielä yleisellä uimarannalla.. Onneksi mun ei tarvi siellä asua. :)

Kotimatka sujui samalla tavoin kuin tulomatka. Tampereen keskustassa tapasimme kuitenkin ihka aidon koiraexpertin. Tämä naishenkilö tuli ilmoittamaan meille, että hänellä on samanlaisia koiria ja että minä en saisi tuoda koiraa kaupunkiin niin kuumana päivänä, koska asfaltti on kuuma ja että minun tulisi kantaa pentua välillä ja että minun tulisi juottaa koiraa riittävän usein. Lähtiessään nainen muisti vielä huikata, että hän tietää, koska hänellä on kolme koiraa. "No, mulla onkin kuusi!" Näytänköhän mä jotenkin siltä, etten tiedä koirista mitään ja luulen niiden olevan muotiasusteita, jotka sopii erityisen hyvin kannettavaksi hemmetin painavan rinkan kanssa?!

No, enivei tässä on kuvia tältäkin mökkireissulta.