Yhtenä iltana mamma nappas mut kainaloon ja heivas autoon. Matkan määränpää oli Vesilahti. Siellä meikä heivattiin taas autosta ulos ja kaulaan iskettiin tosi erikoinen vehje. Se oli vähän kuin normaalipanta, mutta siinä törrötti kummallinen tikku pystyssä ja siinä oli painava mötikkä, joka kisko päätä maata kohti, sen kanssa sitten piti juosta siellä pusikoissa, missä näin pieni miäs tarttuis muutenkin kiinni risuihin. Kesti aika kauan ennen kuin mamma onnistui kertomaan, että tää on sitä juttua, että mennään metsään ja siellä mun pitää juosta ympäriinsä ja kiljua, kun löytyy jotain jännää, niinkun mökillä joku aika sitten, missä meikäpoika löysi kaksi tosi jännää elukkaa, jäniksiä kuulemma. Siellä mulla oli päällä vaan sellainen reppuviritys.

Jälkiä löytyi ihan hyvin, onhan mulla sentään nenä päässä ja oli se mamma sitten kyllä innoissaan, kun niitä peuran jälkiä osasin kiljua. Niin, mähän en hauku, mä meinaan kiljun!