On hieman jäänyt blogin kirjoittelu, jostain kumman syystä. Mikälie laiskuus iskenyt... Kiirekin on muka ollut koko ajan, ettei ole muka ole ollut aikaa kirjoittaa... Mutta nyt; nyt ajattelin reipastua ja jatkaa kirjoittelua!

Elämä on muuttunut aika lailla tässä lähes vuoden aikana. Muutto opiskelujen perässä nyt ehkä suurimpana. Pienet mäyräkoirani jäivät nyt keväällä kauas vanhemmille, kun minulle tuli yllätys yllätys pointteri! Tämä ei olekaan mikä tahansa pieni pointteri-tyttönen, vaan erityisen vilkas ja hyperiloinen. MUTTA ei tule toimeen mäyräkoirien kanssa... Vähemmästäkin tulee omia kilttejä ja (silloin niiiin ylienergisiltä tuntuneita) rauhallisia mäyräkoiria ikävä. Mutta ei kun leuka kohti rintaa ja kohti uusia pettymyksiä, kun yritän koulia tuosta tyttösestä rauhallisesti käyttäytyvää ja tottelevaa koiraa, taidot kun tuntuvat loppuvan kesken. Ja etenkin ne paljon puhutut hermot... :D

Niin ja se Alpon tokokoe, josta edellisessä kirjotuksessa mainitsin..... Se oli hyvin mielenkiintoinen suoritus.. Kontakti pienellä mäyräkoiralla oli niin tiivis kuin vain voi kuvitella, mutta suorituksesta kertoo kaiken ehkä tuomarin kommentti "Alpo on tainnut katsella liikaa länkkäreitä". :D