Mamma ei ole jaksanut kirjoitella mun kuulumisiani tänne pitkään aikaan, jotain kiireitä muka.. No, joka tapauksessa musta on tullut entistäkin isompi miäs. Mamma kyllä kieltäytyy kutsumasta muä miäheksi, koska mulla on mukamas jotenkin korkea ääni... Mä olen todella reipas, koska mua ei saa väsymään ja rauhoittumaan millään, ei edes metsästysreissuilla. Olen tosi ylpeä myös siitä, että saan kierrokset nousemaan nollasta sataan mikrosekunnissa. Jostain syystä mamma ei kyllä pidä siitä yhtään.

Viime sunnuntaina pääsin reeneihin oikein sisätiloihin, koiraurheiluhallille. Siellä olikin jännää, ensin kääntelin päätäni kuin pieni pöllö ja päästelin pieniä hämmentyneitä kiljahduksia. Rauhoituin kuitenkin sen verran, että pystyin syömään mamman tuputtamia nakinpaloja. Reenaamisestakin tuli loppujen lopuksi jotain, näytin kuulemma joltain hermoheikolta paikallamakuussa, kun tärisin hermostuksissani. Mamman mielestä olenkin sellainen..